Taas yksi viikonloppu takana, ja menipäs aika taas nopeasti. Perjantaina mentiin tosiaan Millan, Jussin, kahden saksalaisen Moritzin & Francescon sekä englantilaisen Arronin kanssa Solana Beachille. Matka sinne oli aika mielenkiintoinen, koska meidän piti ensin ottaa sprintteri Escondidon Transit Centterille, ja sieltä bussilla Solana Beachille.. Bussimatka oli ihan hirveä, bussi mutkitteli sellaista kapeaa vuoristotietä pitkin ja Milla ja minä pelättiin kuollaksemme että se bussi suistuu vielä tieltään. Perillä oli kumminkin hauskaa, hengattiin biitsillä (joka oli aivan upea, ihan erilainen kuin Oceansidella) ja käytiin syömässä sellasessa pubissa pizzaa. Takaisintulomatka oli vähintäänkin yhtä hauska, nimittäin koitettiin opettaa saksalaisille suomea.. :D
Solana Beachin rantaa reunustivat kuvassa näkyvät mäet, joiden päällä oli ihan mukavannäköisiä asuntoja.. kelpais mullekkin!
Lauantaina Karen vei mut ja Millan Westfieldiin shoppailemaan. Siellä menikin sitten oikeastaan koko päivä, ja meillä oli jälleen ihan mielenkiintoinen takaisintulomatka.. nimittäin otettiin bussi ostarilta jonka piti viedä meidät suorinta tietä Escondidon Transit Centterille josta sprintteri San Marcosiin lähtee.. mutta se menikin jotain ihme reittiä ja luultiin jo hetken että ollaan jossain ihan väärässä bussissa, se nimittäin kiersi sellaisen ihme meksikolaisgheton kautta. NO MORE RIDING ON BUSES! Päästiin kuitenkin lopulta Transit Centteriin, ja sieltä sitten sprintterillä kotiin. Niin ja oli muuten kivaa skypettää lauantai-aamuna Anssin, äidin, isän, Lean & ukin kanssa. :)
Vanessan & PJ:n muutettua pois täällä on ollut todella hiljaista, niin ja Karenin & Donin kissatkin saivat vihdoin tulla vapauteen kun Bones-koira lähti San Franciscoon.
Bella-tyttö.
Cynders-poju.
Bella mun sängyllä.
Sunnuntai-aamuna Holly (eli Millan host-äiti) vei mut, Millan & Shirleyn (Millan host-perheessä asuva kiinalainen tyttö) ostoksille. Käytiin 99c-kaupassa & vaatekaupassa jossa kaikki maksaa $5.99 tai vähemmän ja Targetissa (joka on Walmartin tapainen ISO marketti josta löytyy ihan kaikkea). Tästä ostosreissusta tuli siis todella halpa. Löysin mm. ihanat Paul Frankin yöhousut<3.
Tultiin ostoksilta kotiin jo ennen yhtä, joten lähdettiin melkein heti sen jälkeen Donin & Karenin kanssa sellaiselle niin sanotulle "Progressive Dinnerille", joka on siis Donin Corvette-kerhon järjestämä illallinen. Menimme aluksi yhden Corvette-kerhoon kuuluvan pariskunnan luo syömään alkuruoan, toiseen paikkaan pääruoan ja kolmanteen jälkiruoan. Oli todella mukava iltapäivä, ja meillä menikin aika myöhään, sillä olimme vasta kahdeksan aikoihin illalla kotona. Pääsin myös näkemään kolme todella ihanaa amerikkalaista kotia sekä monen monta erilaista corvettea. Tässä on vielä linkki corvette klubin sivuille: Corvettes of San Diego.
Corvettet kiitää siellä jossain edellä. Ajettiin Karenin autolla perässä. Don toki ajoi omaa corvetteaan.
Käytiin erään Tonyn luona syömässä pääruoka. Tämä kuva on asunnon katolta, siinnä talossa oli kattoterassi ja merinäköala! Niin ja illallisen tarjoili kokki & taustamusiikkia soitti yksi viulisti.
Huomenna täytyykin mennä kouluun. Onneksi ensimmäinen kurssi jolle yritän päästä alkaa vasta kello kolmelta iltapäivällä. Saa siis nukkua vähän pidempään. :) Lisää tunnelmia ensimmäisistä oikeista koulupäivistä ensi viikolla!
Tämä blogi kertoo vaihdostani USA:n San Marcosiin. // This blog is telling about my exchange semester to San Marcos, California.
.:CSUSM:.
sunnuntai 29. elokuuta 2010
torstai 26. elokuuta 2010
26.8.2010 Orientation week.
Neljä päivää koulua takana, ja monta uutta nimeä sekä hieman sekavat tunnelmat oikean koulun alkamisen suhteen. Palataan kuitenkin ensin viime sunnuntaihin, eli 22. päivään. Vanessa (ja sain muuten tietää että se kirjoitetaankin Finnessa) vei mut ja Millan sunnuntaina yhteen meksikolaiseen ravintolaan, jossa Vanessan kaveri Ashley on töissä. Tavattiin siellä siis Ashley & Ola, Vanessan kaverit ja nautittiin muutama herkullinen (mutta erittäin tequilapitoinen) drinkki. Suunnattiin siitä sitten Carlsbadiin erääseen merenrantabaariin, ja sielläkin yhille. ;) Ashleyn piti lähteä töihin, mutta mentiin yhden jäätelöpaikan kautta sitten Olan poikaystävän kämpille, joka sijaitsi aivan meren äärellä. Aivan ihana kämppä!! Oli huippusunnuntai.
Vanessa & minä Carlsbadissa.
Maanantai oli ensimmäinen koulupäivä, ja sain huomata että suurin osa Cal State Universityyn tulleista vaihto-opiskelijoista oli aasialaisia. Ensimmäisenä päivänä ALCIn johtaja Dawn Schmid toivotti kaikki opiskelijat tervetulleiksi ja annettiin siinnä sitten passit yms muut paperit niille kopioitaviksi. Ekana päivänä oli myöskin lähtötasotesti kaikille joilla ei ollut tiedossa omia TOEFL/IELTS pisteitä. Tiistaina käytiin kahdessa ryhmässä tekemässä pieni kierros kampuksella ja tutustuttiin paremmin koulurakennuksiin.. niin ja saatiin myös opiskelijakortit! Sen jälkeen Lety Banks, joka on ALCIn varajohtaja, ilmoitti lähtötasotestin pisteet ja ne jotka saisivat ottaa vapaasti kursseja avoimen yliopiston listalta. Minä, Milla & Jussi päästiin kaikki valitsemaan näitä kursseja, koska pisteet ylitti sen rajan. Olin onneksi Suomessa jo tutustunut kurssitarjontaan, joten minulle oli kutakuinkin selvää että mitä kursseja halusin ottaa. Lety kuitenkin ilmoitti, että joutuisimme joka tapauksessa ensi maanantaista lähtien "cräshäämään" kaikille haluamillemme kursseille vaikka niissä olisikin tilaa, eli meidän täytyy mennä puhumaan professoreille ennen tuntien alkua ja pyytää että ottaako hän meidät kurssille mukaan.
Aasialaiset opiskelijat tulevat nimittäin opiskelemaan San Marcosin yliopistoon englantia ja käyvät ALCIn (American Language & Culture Institute) kursseja, mutta me sekä muut eurooppalaiset saimme valita avoimen yliopiston kursseja eli niitä joita käyvät myös kaikki paikalliset opiskelijat. Meidän kolmen suomalaisen lisäksi San Marcosissa aloitti tänä syksynä viisi saksalaista, joukko opiskelijoita Chilestä, monia kiinalaisia, japanilaisia ja korealaisia sekä muutama joiden kansallisuudesta en ole ihan varma.
Jouduimme täyttämään myös muutaman ensimmäisen päivän aikana joukon papereita, mihin kaikkiin piti täyttää melkein samat asiat, eli nimi, osoite, puhelinnumero yms.
Keskiviikko oli aika turha päivä, sillä täytimme jotain lappua yhdessä erään ALCIn koordinaattorin, Lorelein, kanssa joka käsitteli maahanmuuttoa ja viisumia. Kaksipuoleisen A4 paperin täyttämiseen meni melkein kaksi tuntia, sillä jouduimme kertaamaan samoja asioita kymmeniä kertoja koska ne ei ihan mennyt perille ensimmäisellä kerralla kaikille aasialaisille. Se oli aika turhauttavaa, mutta toisaalta heistä niin moni on aloittanut englannin opiskelun vasta lukiossa, joten he olivat siis eurooppalaisia paljon jäljessä kielen hallitsemisessa.
Torstaina menimme yhdessä opiskelijoiden kanssa Oceansideen sprintterillä, joka on siis paikallinen junan & metron välimuoto joka kulkee kyllä ihan maankamaralla. Kävelimme rannalla, jutustelimme muiden opiskelijoiden kanssa Oceansiden laiturilla ja kävimme iltapäivällä syömässä Millan & Jussin kanssa Angelo's burgerissa hampurilaisateriat. Sitten vielä tanning on the beach.
Oceansidella nähtiin hurjia aaltoja! Voi että niitä surffipoikia, kun ne uskalsi sukeltaa hurjina niihin aaltoihin... voikun itsekkin uskaltais. ;)
Oceanside Pier.
Muutamia mielenkiintoisia faktoja mitä olen huomannut täällä ollessani:
Vanessa & minä Carlsbadissa.
Maanantai oli ensimmäinen koulupäivä, ja sain huomata että suurin osa Cal State Universityyn tulleista vaihto-opiskelijoista oli aasialaisia. Ensimmäisenä päivänä ALCIn johtaja Dawn Schmid toivotti kaikki opiskelijat tervetulleiksi ja annettiin siinnä sitten passit yms muut paperit niille kopioitaviksi. Ekana päivänä oli myöskin lähtötasotesti kaikille joilla ei ollut tiedossa omia TOEFL/IELTS pisteitä. Tiistaina käytiin kahdessa ryhmässä tekemässä pieni kierros kampuksella ja tutustuttiin paremmin koulurakennuksiin.. niin ja saatiin myös opiskelijakortit! Sen jälkeen Lety Banks, joka on ALCIn varajohtaja, ilmoitti lähtötasotestin pisteet ja ne jotka saisivat ottaa vapaasti kursseja avoimen yliopiston listalta. Minä, Milla & Jussi päästiin kaikki valitsemaan näitä kursseja, koska pisteet ylitti sen rajan. Olin onneksi Suomessa jo tutustunut kurssitarjontaan, joten minulle oli kutakuinkin selvää että mitä kursseja halusin ottaa. Lety kuitenkin ilmoitti, että joutuisimme joka tapauksessa ensi maanantaista lähtien "cräshäämään" kaikille haluamillemme kursseille vaikka niissä olisikin tilaa, eli meidän täytyy mennä puhumaan professoreille ennen tuntien alkua ja pyytää että ottaako hän meidät kurssille mukaan.
Aasialaiset opiskelijat tulevat nimittäin opiskelemaan San Marcosin yliopistoon englantia ja käyvät ALCIn (American Language & Culture Institute) kursseja, mutta me sekä muut eurooppalaiset saimme valita avoimen yliopiston kursseja eli niitä joita käyvät myös kaikki paikalliset opiskelijat. Meidän kolmen suomalaisen lisäksi San Marcosissa aloitti tänä syksynä viisi saksalaista, joukko opiskelijoita Chilestä, monia kiinalaisia, japanilaisia ja korealaisia sekä muutama joiden kansallisuudesta en ole ihan varma.
Jouduimme täyttämään myös muutaman ensimmäisen päivän aikana joukon papereita, mihin kaikkiin piti täyttää melkein samat asiat, eli nimi, osoite, puhelinnumero yms.
Keskiviikko oli aika turha päivä, sillä täytimme jotain lappua yhdessä erään ALCIn koordinaattorin, Lorelein, kanssa joka käsitteli maahanmuuttoa ja viisumia. Kaksipuoleisen A4 paperin täyttämiseen meni melkein kaksi tuntia, sillä jouduimme kertaamaan samoja asioita kymmeniä kertoja koska ne ei ihan mennyt perille ensimmäisellä kerralla kaikille aasialaisille. Se oli aika turhauttavaa, mutta toisaalta heistä niin moni on aloittanut englannin opiskelun vasta lukiossa, joten he olivat siis eurooppalaisia paljon jäljessä kielen hallitsemisessa.
Torstaina menimme yhdessä opiskelijoiden kanssa Oceansideen sprintterillä, joka on siis paikallinen junan & metron välimuoto joka kulkee kyllä ihan maankamaralla. Kävelimme rannalla, jutustelimme muiden opiskelijoiden kanssa Oceansiden laiturilla ja kävimme iltapäivällä syömässä Millan & Jussin kanssa Angelo's burgerissa hampurilaisateriat. Sitten vielä tanning on the beach.
Oceansidella nähtiin hurjia aaltoja! Voi että niitä surffipoikia, kun ne uskalsi sukeltaa hurjina niihin aaltoihin... voikun itsekkin uskaltais. ;)
Oceanside Pier.
Muutamia mielenkiintoisia faktoja mitä olen huomannut täällä ollessani:
- Amerikkalaiset ei tunne käsitettä "Don't drink and drive". Nimittäin täällä välimatkat on kaikkialle niin pitkät, että jos haluaa mennä johonkin hyvään raflaankin syömään ja ottaa muutaman, niin pitää ajaa kauas. Donkin ottaa usein pari drinkkiä jos me käydään ulkona syömässä, ja ajaa sitten takaisin kotia.
- Täällä meijän kotipihan lähistöllä on kojootteja. :/ Don on kertonu että niitä liikkuu tossa aidan takana aina öisin, joten ei kannata pitää lemmikkejä vapaina sillä muuten ne joutuu äkkiä jonkun kojootin välipalaksi.
- Täällä haastetaan oikeuteen ihmisiä/yrityksiä ihan kaikesta. Kerroin yhdessä mun viestissä siitä kun se yksi SeaWorldin kouluttaja kuoli ShamuRocks-show'ssa kun valas oli pitänyt kouluttajaa liian kauan veden alla. Noh, tänään oli juuri uutisissa että yhden perheen äiti on nyt haastanut SeaWorldin oikeuteen siitä syystä, että hänen poikansa oli nähnyt tämän kouluttajan kuoleman (kuten monet kymmenet jollei sadat muutkin katsojat) ja saanut siitä sitten jotain traumoja. Hoh hoijaa, tosta tapauksestakin on jo vuosi. Taitaapi olla rahan ja julkisuudennälkäisiä ihmisiä.
- Aasialaiset nyökkäilee & hymyilee ja sanoo "yes, yes" vaikkei ymmärtäisi yhtään mistä puhutaan. En halua yleistää, mutta tällä viikolla otti aika monesti päähän kun huomasi, että ne teki jotain IHAN muuta kuin kuunteli opettajien puhetta ja heitä piti monesti käskeä olemaan hiljaa.
sunnuntai 22. elokuuta 2010
22.8.2010 Relaxing weekend.
Viikonloppu on pian ohi, ja huomenna pitäis sitten raahautua sinne orientaatioon ja totutella koulurytmiin. Outoa. Torstaina käytiin tosiaan Millan & Karenin kanssa shoppailemassa Westfieldissä Escondidossa. Ostin parit shortsit ja yhden paidan ja jotain tollasta pientä..
Perjantaina Don vei mut, Millan & Jussin (Jussi tuli San Marcosiin maanantaina) Oceansidelle. Ajeltiin siellä autolla vähän rantaa pitkin ja käveltiin laiturilla ja mentiin loppujen lopuks syömään yhteen raflaan lounasta. Pistän tähän alle muutaman kuvan Oceansidelta.
Rakastuin kyllä niin täysin Oceansideen. Siellä oli ihan loputtomiin sitä biitsiä ja jotenkin niin rento tunnelma kaikilla.
Just like a picture from a postcard.
Noi oli just mageet noi Oceanside-kirjaimet, ihan ku Hollywood kyltti. ;)
Perjantai-iltana Don vei meidät vielä Escondidoon sellaiseen vanhojen autojen show'hun. Kuulemma joka perjantaina Escondidossa järjestetään illalla semmonen näyttely kadunvarsille, että kaikki jotka omistaa sellasia vanhoja autoja voi tuoda ne näytille.
Näytillä oli kyllä mitä erilaisempia autoja, joistain ei edes osannu sanoa että onko se auto vai mikä. :D Esimerkiksi siellä oli joku semmonen armeijassa käytetty panssarivaunun tapanenki näytillä (mulla ei valitettavasti oo siitä kuvaa).
Illan päätteksi Don vei meidät sellaseen italialaiseen ravintolaan syömään minne piti oikeesti tehdä pöytävaraus, koska se oli niin tupaten täynnä ihmisiä.. Kun lopulta päästiin sisälle saatiin kyllä jonkin aikaa venata ruokiakin, mutta oli se sen arvosta. Otettiin Millan ja Jussin kaa pizzaa ja siis siin oli niin paljon juustoa etten jaksanu syödä ku kaks palaa. Don sanoki, että kukaan ei ainakaan lähde sieltä ravintolasta nälkäsenä!
Lauantaina Jussi & Milla tuli meille, käytiin kaupassa ostamassa sellanen hullun iso pullo Bacardi Mojito juomaa, mihin piti lisätä vaa limee, mintun lehtiä ja jäätä. Ostettiin kyl myös spriteä ku ei viititty tehdä niistä drinkeistä ihan niin vahvoja. Juomat oli kyllä success, meinaa Don, Karen & Vanessakin halus lasilliset. ;) Sit oikeestaan vaa hengattii takapihalla ja tehtiin myös guacamolea jota sit syötiin taco sipisien kaa. Nam :)
Maanantaina sitten yhdeksäks koululle jolloin orientaatio alkaa. Mielenkiintoista nähdä kaikkia muitaki vaihtareita jotka alottaa mun, Millan & Jussin kaa tänä syksynä. Yritän ens viikolla sit pistää uutta tekstiä siitä et mitä kaikkee tehtiin ekoina orientaatio päivinä.
Perjantaina Don vei mut, Millan & Jussin (Jussi tuli San Marcosiin maanantaina) Oceansidelle. Ajeltiin siellä autolla vähän rantaa pitkin ja käveltiin laiturilla ja mentiin loppujen lopuks syömään yhteen raflaan lounasta. Pistän tähän alle muutaman kuvan Oceansidelta.
Rakastuin kyllä niin täysin Oceansideen. Siellä oli ihan loputtomiin sitä biitsiä ja jotenkin niin rento tunnelma kaikilla.
Just like a picture from a postcard.
Noi oli just mageet noi Oceanside-kirjaimet, ihan ku Hollywood kyltti. ;)
Perjantai-iltana Don vei meidät vielä Escondidoon sellaiseen vanhojen autojen show'hun. Kuulemma joka perjantaina Escondidossa järjestetään illalla semmonen näyttely kadunvarsille, että kaikki jotka omistaa sellasia vanhoja autoja voi tuoda ne näytille.
Näytillä oli kyllä mitä erilaisempia autoja, joistain ei edes osannu sanoa että onko se auto vai mikä. :D Esimerkiksi siellä oli joku semmonen armeijassa käytetty panssarivaunun tapanenki näytillä (mulla ei valitettavasti oo siitä kuvaa).
Illan päätteksi Don vei meidät sellaseen italialaiseen ravintolaan syömään minne piti oikeesti tehdä pöytävaraus, koska se oli niin tupaten täynnä ihmisiä.. Kun lopulta päästiin sisälle saatiin kyllä jonkin aikaa venata ruokiakin, mutta oli se sen arvosta. Otettiin Millan ja Jussin kaa pizzaa ja siis siin oli niin paljon juustoa etten jaksanu syödä ku kaks palaa. Don sanoki, että kukaan ei ainakaan lähde sieltä ravintolasta nälkäsenä!
Lauantaina Jussi & Milla tuli meille, käytiin kaupassa ostamassa sellanen hullun iso pullo Bacardi Mojito juomaa, mihin piti lisätä vaa limee, mintun lehtiä ja jäätä. Ostettiin kyl myös spriteä ku ei viititty tehdä niistä drinkeistä ihan niin vahvoja. Juomat oli kyllä success, meinaa Don, Karen & Vanessakin halus lasilliset. ;) Sit oikeestaan vaa hengattii takapihalla ja tehtiin myös guacamolea jota sit syötiin taco sipisien kaa. Nam :)
Maanantaina sitten yhdeksäks koululle jolloin orientaatio alkaa. Mielenkiintoista nähdä kaikkia muitaki vaihtareita jotka alottaa mun, Millan & Jussin kaa tänä syksynä. Yritän ens viikolla sit pistää uutta tekstiä siitä et mitä kaikkee tehtiin ekoina orientaatio päivinä.
keskiviikko 18. elokuuta 2010
18.8.2010 My homiez.
Tässä muutama kuva nyt täältä mun host perheen luota. Tänään keskiviikkona oli aika chillailu päivä.. altaalla hengailua ja sit illalla käytiin Donin ja Karenin kanssa syömässä semmosessa kivassa pikku raflassa missä oli muuten happy hour!! En kyllä ottanu mitää drinkkii viel tällä kertaa, mut ruoatki oli ihan sika halpoja happy hourin takia! :D Torstaina sitten ostoksille Westfield ostoskeskukseen Escondidoon (about joku 15-20min ajomatkan päässä San Marcosista).

Mun huoneesta. Toi sänky on niiiin comfy.
Oma kylpyallas, heh hieman ehkä tavaraa tossa ympärillä.
Vaatehuoneeni.
Tietsikkanurkkaus.
Yläkerran aulasta.
Alakerran aula (kuva otettu yläkerrasta).
Keittiö.
Olohuone.
Donin Corvette. Nice.
Mun huoneesta. Toi sänky on niiiin comfy.
Oma kylpyallas, heh hieman ehkä tavaraa tossa ympärillä.
Vaatehuoneeni.
Tietsikkanurkkaus.
Yläkerran aulasta.
Alakerran aula (kuva otettu yläkerrasta).
Keittiö.
Olohuone.
Donin Corvette. Nice.
tiistai 17. elokuuta 2010
17.8.2010 Burned.
Noniin.. nyt päästään vihdoin siihen kun saavuttiin Millan kanssa San Diegon kentälle New Yorkin lennon jälkeen. Ensinnäkin lento oli puoli tuntia ajoissa, joten saavuttiin ennen ilta kahdeksaa lentokentälle. Aikaeroa New Yorkin aikaan kertyi vielä -3h lisää! Eli San Marcosissa & San Diegossa aikaero Suomeen on -10h. Jenny Colen (host perhe toimistosta) piti olla meitä vastassa kentällä.. noo, menimme rauhassa hakemaan matkalaukkumme kentältä. Ihmettelimme että siellä päässä ei ollut enää mitään turvatarkastus juttuja, ihmiset kulkivat suoraan koneesta hakemaan matkalaukkujaan sellaisesta isosta aulasta jossa oli joku live bändi soittamassa, ulkona näkyi paljon palmuja ja San Diegon kaupungin valot. Odottelimme siinnä kentällä sitten matkalaukkujemme kanssa ja ajattelimme että Jenny on ehkä vähän myöhässä, koska meidän lento oli ajoissa. Noh, häntä ei kumminkaan näkynyt missään ja aloimme olla aika huolissamme. Minulla oli kyllä host isäni puhelinnumero, sillä kummallakaan ei ollut Jenny Colen numeroa. Yritin tavoittaa host isääni, mutten voinut soittaa puhelimestani siihen jenkkinumeroon, vaikka kävinkin information tiskiltä kysymässä että mitä numeroita siihen eteen pitää laittaa jos soittaa eurooppalaisesta numerosta jenkkinumeroon. Mietimme siinnä sitten että mitä me oikein teemme, sillä kukaan ei ole vastassa kentällä emmekä voi soittaa kenellekkään. Viimein noin tunnin odottelun jälkeen eräs nainen tuli kysymään, että "are you Milla and Hanna-Reetta?". Olimme todella huojentuneita. Jenny selitti, että hän oli mennyt väärälle terminaalille vastaan, sillä lentomme olikin laskeutunut toiseen terminaalin kuin mihin oli tarkoitus. Jennyn tytär Stephanie oli myös autossa mukana. Jenny & hänen tyttärensä pysähtyivät ajomatkalla nappaamaan pientä purtavaa Jack in the Boxista (paikallinen pikaruokaketju), ja yht'äkkiä kesken ajomatkan Stephanien churro laatikon vierestä ryömi ISO hämähäkki (ja siis Suomen mittakaavassa TODELLA iso). Stephanie hyppäsi äkkiä takapenkille mun ja Millan väliin kiljuen, ja Jenny oli vähän häkeltynyt kun me kaikki vaan kiljuttiin (todella turvallista). Jenny joutui sitten pysäyttämään auton lähimmälle parkkipaikalle... etittiin kaikki hämähäkkiä kännyköiden valojen avulla, tuloksetta. Lopulta jatkettiin matkaa ja saavuttiin vihdoin host perheisiin varmaan kymmenen ja yhdentoista välillä illalla. Sitten piti vielä käydä ns. "host perheen & opiskelijan väliset säännöt" läpi. Friday the 13th truly showed it's claws!
Lauantaina 14pvä mentiin sitten Donin & Karenin sekä heidän lastenlastensa Morganin & Savannahin (11 & 9) kanssa SeaWorldiin San Diegoon. Käytiin syömässä eräässä jenkkiläisessä ravintolassa aamiaista ja sen jälkeen ajettiin SeaWorldiin. Don osti minulle vuoden loppuun asti voimassa olevan Fun Cardin puistoon, sillä siellä järjestetään myös erilaisten eläin show juttujen lisäksi kaikkea muuta ohjelmaa aina silloin tällöin (plus että puisto on niin iso ettei sitä mitenkään kerkeä nähdä yhdessä päivässä). Tässä muutama kuva puistosta.
Käytiin katsomassa sellaista hienoa eläin show'ta missä oli muun muassa kissoja, koiria, lintuja & possu. Aivan mahtava esitys. Suuri osa eläimistä oli vielä jotain heitteille jätettyjä eläimiä, jotka oli pelastettu ja koulutettu.
Illalla kahdeksalta alkoi Shamu Rocks valas show, joka kesti reilu puoli tuntia. Hyvää musiikkia ja opetettuja valaita (vähän samanlainen minkä olin nähnyt Teneriffan reissulla Loro Parquessa). Don tosin kertoi että kouluttajat eivät voi enää mennä veteen valaiden kanssa temppuilemaan, sillä viime vuonna yksi kouluttaja oli kuollut kesken esityksen koska yksi valaista oli vetänyt ohjaajan veden alle liian pitkäksi aikaa. :(
SeaWorld päivä oli kaiken kaikkiaan tosi mahtava ja onnistunut. :) Sunnuntaina vietettiin sitten rauhallinen barbeque ilta johon osallistui Donin, Karenin ja mun lisäksi Milla, Karenin tyttäret Vanessa, Stephanie & Kaitlin poika/miesystävineen sekä Donin exä Ellie ja lapsenlapset Morgan & Savannah. Oli ihan huippua.. chillattiin koko päivä altaalla ja syötiin hyvää barbeque ruokaa.
Vanessan & PJ:n koira Bones. Vanessa & PJ on siis se pari joka asuu täällä Donilla & Karenilla vielä 28.8 asti. Sen jälkeen he muuttavat San Franciscoon, koska PJ sai sieltä töitä. Bones on tooosi ihana hauva<3
Mun host perheen takapihalta.. Ihan kiva pikku allas & jacuzzi. ;)
Maanantaina mentiin sitten Ellien, tyttöjen Savannahin sekä Morganin ja Millan kanssa Knott's Berry Farm huvipuistoon Buena Parkiin (lähellä Los Angelesia ja Anaheimia, myös Disneyland oli ihan neighbourhoodissa). Knott's on kuulemma paljon halvempi kuin Disneyland ja siellä pääsee laitteisiin melkein jonottamatta. Tytöt oli ihan hurjia, kun ne uskalsi nuoresta iästään huolimatta mennä kaikkiin pelottavimpiinkin vuoristoratoihin. Pistän tähän muutaman kuvan. Sanonpa vaan etten enää IKINÄ mene Ghost rider laitteeseen... Pelättiin Millan kanssa kuollaksemme.. ajateliin vaan aluksi että "tämä on tälläinen samanlainen puinen vuoristorata kuin Lintsillä.. ei paha". No totuus oli ihan muuta... niskat siinnä meni ja kurkku kirkumisesta. :D
Morgan & minä.
Ei ihan samaa kokoluokkaa kuin Suomessa.

Käytiin syömässä Johnny Rocketsissa, joka on tosi kuuluisa jenkkiläinen pikaruokaravintola josta saa ihan parhaita pirtelöitä ja burgereita. Palvelukin oli ihan mielettömän hyvää, nimittäin tyttöjen pikkuhodarit oli vähän kylmät kun he saivat ne, niin sitten se tarjoilijapoika vaan oli silleen "Ai anteeksi kamalasti, tuon tietenkin teille uudet ja otetaan ne lasten ateriat pois laskusta". Suomessa ei ihan ole samanlaiseen palveluun törmännyt.
Tiistaina, eli tänään, käytiin Millan kanssa läheisessä ostarissa Ralphsissa sekä apteekissa shoppailemassa sellasia juttuja mitä ei Suomesta muistanut tuoda mukanaan. Oltiin ihan haltioissaan siellä ruokakaupassa kun kaikkia tuotteita, siis mehuja, limuja, hedelmiä, muroja oli hyllykaupalla eri vaihtoehtoja. Niin ja apteekit eivät ole Jenkeissä ihan samanlaisia kuin Suomessa, nimittäin täällä apteekeista voi ostaa lääkkeiden lisäksi vaatteita, ruokaa, karkkia, kortteja.. you name it. Päivän saldoon kuuluvat myöskin kivat palamisjäljet.. onneksi ostin aftersunia!
Tässä kuva läheltä kotiani. Isommilla "asuntoalueilla" on aina joku nimi täällä.
Auts! Noo.. mut kyl tää tästä.. ehkä toi punotus muuttuu vielä rusketukseks. ;) Uskaltaiskohan huomenna jo silti hengata altaalla..?
Lauantaina 14pvä mentiin sitten Donin & Karenin sekä heidän lastenlastensa Morganin & Savannahin (11 & 9) kanssa SeaWorldiin San Diegoon. Käytiin syömässä eräässä jenkkiläisessä ravintolassa aamiaista ja sen jälkeen ajettiin SeaWorldiin. Don osti minulle vuoden loppuun asti voimassa olevan Fun Cardin puistoon, sillä siellä järjestetään myös erilaisten eläin show juttujen lisäksi kaikkea muuta ohjelmaa aina silloin tällöin (plus että puisto on niin iso ettei sitä mitenkään kerkeä nähdä yhdessä päivässä). Tässä muutama kuva puistosta.
Käytiin katsomassa sellaista hienoa eläin show'ta missä oli muun muassa kissoja, koiria, lintuja & possu. Aivan mahtava esitys. Suuri osa eläimistä oli vielä jotain heitteille jätettyjä eläimiä, jotka oli pelastettu ja koulutettu.
SeaWorld päivä oli kaiken kaikkiaan tosi mahtava ja onnistunut. :) Sunnuntaina vietettiin sitten rauhallinen barbeque ilta johon osallistui Donin, Karenin ja mun lisäksi Milla, Karenin tyttäret Vanessa, Stephanie & Kaitlin poika/miesystävineen sekä Donin exä Ellie ja lapsenlapset Morgan & Savannah. Oli ihan huippua.. chillattiin koko päivä altaalla ja syötiin hyvää barbeque ruokaa.
Vanessan & PJ:n koira Bones. Vanessa & PJ on siis se pari joka asuu täällä Donilla & Karenilla vielä 28.8 asti. Sen jälkeen he muuttavat San Franciscoon, koska PJ sai sieltä töitä. Bones on tooosi ihana hauva<3
Mun host perheen takapihalta.. Ihan kiva pikku allas & jacuzzi. ;)
Maanantaina mentiin sitten Ellien, tyttöjen Savannahin sekä Morganin ja Millan kanssa Knott's Berry Farm huvipuistoon Buena Parkiin (lähellä Los Angelesia ja Anaheimia, myös Disneyland oli ihan neighbourhoodissa). Knott's on kuulemma paljon halvempi kuin Disneyland ja siellä pääsee laitteisiin melkein jonottamatta. Tytöt oli ihan hurjia, kun ne uskalsi nuoresta iästään huolimatta mennä kaikkiin pelottavimpiinkin vuoristoratoihin. Pistän tähän muutaman kuvan. Sanonpa vaan etten enää IKINÄ mene Ghost rider laitteeseen... Pelättiin Millan kanssa kuollaksemme.. ajateliin vaan aluksi että "tämä on tälläinen samanlainen puinen vuoristorata kuin Lintsillä.. ei paha". No totuus oli ihan muuta... niskat siinnä meni ja kurkku kirkumisesta. :D
Morgan & minä.
Ei ihan samaa kokoluokkaa kuin Suomessa.
Käytiin syömässä Johnny Rocketsissa, joka on tosi kuuluisa jenkkiläinen pikaruokaravintola josta saa ihan parhaita pirtelöitä ja burgereita. Palvelukin oli ihan mielettömän hyvää, nimittäin tyttöjen pikkuhodarit oli vähän kylmät kun he saivat ne, niin sitten se tarjoilijapoika vaan oli silleen "Ai anteeksi kamalasti, tuon tietenkin teille uudet ja otetaan ne lasten ateriat pois laskusta". Suomessa ei ihan ole samanlaiseen palveluun törmännyt.
Tiistaina, eli tänään, käytiin Millan kanssa läheisessä ostarissa Ralphsissa sekä apteekissa shoppailemassa sellasia juttuja mitä ei Suomesta muistanut tuoda mukanaan. Oltiin ihan haltioissaan siellä ruokakaupassa kun kaikkia tuotteita, siis mehuja, limuja, hedelmiä, muroja oli hyllykaupalla eri vaihtoehtoja. Niin ja apteekit eivät ole Jenkeissä ihan samanlaisia kuin Suomessa, nimittäin täällä apteekeista voi ostaa lääkkeiden lisäksi vaatteita, ruokaa, karkkia, kortteja.. you name it. Päivän saldoon kuuluvat myöskin kivat palamisjäljet.. onneksi ostin aftersunia!
Tässä kuva läheltä kotiani. Isommilla "asuntoalueilla" on aina joku nimi täällä.
Auts! Noo.. mut kyl tää tästä.. ehkä toi punotus muuttuu vielä rusketukseks. ;) Uskaltaiskohan huomenna jo silti hengata altaalla..?
maanantai 16. elokuuta 2010
16.8.2010 Hundred hours of sleep deprivation.
Heippa taas! Vihdoin saan aikaiseksi kirjoitella tänne. Jenkkeihin lähtö koitti siis viime viikon keskiviikkona, jolloin lennettiin Millan kanssa HKI-Vantaan kentältä Tukholmaan, ja siellä oli nopea koneenvaihto. Ainoa vaan ettei meillä ollut varattuna istumapaikkoja siihen koneeseen, mutta onneksi se kiltti täti löysi meille vierekkäiset paikat, ja ne oli itse asiassa tosi hyvät paikat.. koska lentomatkahan Tukholmasta Nykiin Newarkin kentälle kesti semmoset reilu kahdeksan tuntia. USA:n päässä meidän piti ensiksi mennä odottelemaan siihen tullihaastatteluun menoa.. siellä oli yks tummaihoinen mies joka haastatteli ekaks mua ja sitten Millaa. Siinä oli myös yksi kolmas tyttö Suomesta, joka oli jatkamassa vielä Nykistä Kanadaan joidenkin sukulaistensa luo.. ja teki siis vaan lyhyen stopoverin siinnä Newarkin kentällä, mut sitäkin kivasti tentattiin siellä.. :P Huh huh mitä toimintaa.. No siinnä se tullimies kyseli multa sitten että mitä oon jenkkeihin tulossa tekemään, sit se otti vielä sormenjäljet ja kuvan ja leimasi varmaan viiteen eri paikkaan leiman että maahantulo on hyväksytty, Thank God!
Mun ja Millan onneksi saatiin matkalaukut heti sen jälkeen kun päästiin siitä piinaavasta tullihaastattelusta. Sitten vaan napattiin taxi siitä lentokentältä ja se vei meidät meijän hostellille. Samalla ihailtiin maisemia ja se taxikuski kyseli innoissaan Suomesta ja siitä että mitä eroja on Jenkeissä ja Suomessa. Hostelli oli semmonen rento nuorisohostelli, joka kelpasi ihan hyvin kahdeksi yöksi. Meillä oli Millan kaa kahden hengen huone jossa oli kerrossänky, peilipöytä ja ei juuri muuta.. wc & suihkutilat oli yhteiset ja ne löytyi käytävältä.
Laitan tähän kuvia New Yorkista ja kerron samalla lisää, että miten me siellä viihdyttiin.
Taksimatkalla lentokentältä hostellille. Kieltomerkeissä käskettiin ettei saa tööttäillä muille autoille, mutta niitä kieltoja ei kyllä ainakaan taxikuskit noudattaneet. Kuulemma ajaessa kännykkään puhumisesta ilman handsfreeta sakotetaan aika herkästi, mutta tööttäilystä ei tunnuta välittävän.
Times Squarelle pääsi onneksi helposti kävellen. Millalla oli Suomesta ostettu NFT opaskirja mukana. Not for Tourists on tosi näppärä opas missä on hyviä karttoja, kaikki menomestat, ravintolat, nähtävyydet yms. Manhattanilla ja lähialueella, kannattaa tsekata netistä: NFT.com. Eikä eksytty kertaakaan, uskokaa tai älkää, mutta Nykissä on yllättävän helppo liikkua!
Se kuuluisa Times Square. Kaikki kaupat löytyi kivenheiton päästä. Ihmisiä vilisi kuin pieniä muurahaisia ja talot ylettyi melkein pilviin. Puhumattakaan Billboardeista, eli hulluista välkkyvistä mainoksista joita riitti joka puolella talojen seinissä ja katoilla. Sanat ei riitä kuvailemaan Times Squarea, se on nähtävä omin silmin!
Taxeja Nykissä liikkui ihan koko ajan. Ei tarvinnut kuin kättä heilauttaa jos halusi taxin kyytiin, siis ihan niinkuin Sinkkuelämää sarjoista kun Carrie heilautti kättä niin taxi on jo siinnä! Meidän ei tosin tarvinnut taxia käyttää, sillä hostelli oli niin lähellä.. mutta lentokentälle kuljettiin kyllä taxilla. Matkalaukkujen kanssa olisi ollut ikävä liikkua missään julkisilla.

Ihmisiä oli niin monesta kulttuurista ettei kädet ja varpaat riitä niitä laskemaan. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, että se joka on väittänyt ettei Nykissä oltaisi ystävällisiä ja saisi hyvää asiakaspalvelua, on väärässä. Minä ja Milla oltiin erittäin tyytyväisiä palveluun joka paikassa. Vaateliikkeissä sekä ruokapaikoissa tultiin usein kysymään että tarvitaanko jotain yms. Myöskin monet halusi tietää että mistä ollaan kotoisin.. :P
Mietittiin että onko kyseessä joku yökerho vai Nykin poliisitoimisto. :D Välkkyvät valot antoi ainakin kuvan jostain ihan muusta kuin vakavissaan otettavasta poliisitoiminnasta. Poliisit oli muutenkin aika rentoja Nykissä. Niitä näkyi joka puolella, mutta ei ne jaksanut kiinnittää huomiota sellaisiin seikkoihin, kuin että ihmiset käveli joka puolella koko ajan punaisia valoja päin.
Torstai aamuna käytiin syömässä perusjenkkiläisessä Dinerissa aamiaista. Haluttiin tottakai kokea kaikissa leffoissa tutuksi tullut pannariaamiainen vaahterasiirapilla ja tuoreilla mansikoilla. Hintaa tuolla herkulla oli varmaan jotain 7-8 dollaria, eli ei ihan halvimmasta päästä.. mutta toisaalta Dinerissa kävi selvästi vähän rikkaampia business-miehiä. Jälleen kerran kuitenkin palvelu oli todella hyvää!
Pieni sadekuuro yllätti kun aamiaisen jälkeen lähdettiin jatkamaan kohti Times Squarea, josta sitten hypättiin sightseeing bussiin. Sadekuurosta huolimatta bussikierros oli aivan mahtava, se maksoi noin 45 dollaria, mutta lippu oli voimassa koko päivän (itse asiassa olisi ollut koko viikonlopunkin, mutta meillähän oli lähtö jo seuraavana päivänä niin ei siitä oikein ollut enää hyötyä). Bussikierroksella oli aina joku opas näyttämässä ja selostamassa eri nähtävyyksistä.
Yksi bussikierroksen kohteista oli tietenkin Empire State Building. Oli aivan mahtavaa nähdä se niin läheltä ja tajuta kuinka ISO se oikeasti on.
Tietenkin kierroksella nähtiin myös Statue of Liberty eli Vapaudenpatsas, mutta valitettavasti vain kaukaa.. koska ei jaksettu Millan kanssa mennä siihen Liberty Islandille vievään lauttaan, sillä se olisi kestänyt puoli tuntia sinne ja saman verran takaisin. Pääasia että nähtiin se, vaikkakin kaukaa. :P
Nähtiin myös Radio City Music Hall, jossa järjestetään kaikenlaisia tapahtumia & näytöksiä. Itse asiassa siellä oli silloin juuri menossa joku haastattelu siinnä katolla.. ei kylläkään jääty sen tarkemmin kuuntelemaan että mistä oli kyse.
Torstai-iltana mentiin vielä samaisella kiertoajelubussilla yökierrokselle, joka siis meni Brooklyn sillan yli, ja sieltä oli upeat näkymät koko valaistuun kaupunkiin. Todellakin once in a lifetime -juttu!
Harmi että sade taas yllätti loppuillasta, sillä muuten niin ihana bussikierros olisi mennyt ihan nappiin. Oltiin kyllä aika kylmissään sitten kun viimein astuttiin pois bussista Times Squarella. Etsittiin äkkiä joku ravintola mistä saatiin lämmintä ruokaa ja kauan odotetut Cosmopolitanit. Suosittelen myös jos joku New Yorkiin eksyy, että kannattaa käydä sellaisessa paikassa kuin Junior's.
Perjantai-aamuna hengattiin vielä Central Parkissa ja kierreltiin kauppoja, sillä lento lähti vasta vähän vailla viisi Nykin aikaa kohti San Diegoa. Odotettavissa oli taas noin viisi tuntia koneessa.
New York reissu onnistui oikein hyvin, mutta univelkaa reissulta jäi MONTA tuntia, sillä ei niinä kahtena yönä kerennyt kauheasti nukkua. Kerron seuraavassa postauksessa lisää San Diegoon saapumisesta ja ensimmäisistä päivistä täällä aurinkoisessa San Marcosissa.
PS. Kerkesin jo tänään palaa auringossa (vaikka oli aurinkorasvaa, ja huom suojakertoimella 50!) kun vietettiin koko päivä Knott's Berry Farmilla Buena Parkissa.
Mun ja Millan onneksi saatiin matkalaukut heti sen jälkeen kun päästiin siitä piinaavasta tullihaastattelusta. Sitten vaan napattiin taxi siitä lentokentältä ja se vei meidät meijän hostellille. Samalla ihailtiin maisemia ja se taxikuski kyseli innoissaan Suomesta ja siitä että mitä eroja on Jenkeissä ja Suomessa. Hostelli oli semmonen rento nuorisohostelli, joka kelpasi ihan hyvin kahdeksi yöksi. Meillä oli Millan kaa kahden hengen huone jossa oli kerrossänky, peilipöytä ja ei juuri muuta.. wc & suihkutilat oli yhteiset ja ne löytyi käytävältä.
Laitan tähän kuvia New Yorkista ja kerron samalla lisää, että miten me siellä viihdyttiin.
Taksimatkalla lentokentältä hostellille. Kieltomerkeissä käskettiin ettei saa tööttäillä muille autoille, mutta niitä kieltoja ei kyllä ainakaan taxikuskit noudattaneet. Kuulemma ajaessa kännykkään puhumisesta ilman handsfreeta sakotetaan aika herkästi, mutta tööttäilystä ei tunnuta välittävän.
Times Squarelle pääsi onneksi helposti kävellen. Millalla oli Suomesta ostettu NFT opaskirja mukana. Not for Tourists on tosi näppärä opas missä on hyviä karttoja, kaikki menomestat, ravintolat, nähtävyydet yms. Manhattanilla ja lähialueella, kannattaa tsekata netistä: NFT.com. Eikä eksytty kertaakaan, uskokaa tai älkää, mutta Nykissä on yllättävän helppo liikkua!
Se kuuluisa Times Square. Kaikki kaupat löytyi kivenheiton päästä. Ihmisiä vilisi kuin pieniä muurahaisia ja talot ylettyi melkein pilviin. Puhumattakaan Billboardeista, eli hulluista välkkyvistä mainoksista joita riitti joka puolella talojen seinissä ja katoilla. Sanat ei riitä kuvailemaan Times Squarea, se on nähtävä omin silmin!
Taxeja Nykissä liikkui ihan koko ajan. Ei tarvinnut kuin kättä heilauttaa jos halusi taxin kyytiin, siis ihan niinkuin Sinkkuelämää sarjoista kun Carrie heilautti kättä niin taxi on jo siinnä! Meidän ei tosin tarvinnut taxia käyttää, sillä hostelli oli niin lähellä.. mutta lentokentälle kuljettiin kyllä taxilla. Matkalaukkujen kanssa olisi ollut ikävä liikkua missään julkisilla.
Ihmisiä oli niin monesta kulttuurista ettei kädet ja varpaat riitä niitä laskemaan. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, että se joka on väittänyt ettei Nykissä oltaisi ystävällisiä ja saisi hyvää asiakaspalvelua, on väärässä. Minä ja Milla oltiin erittäin tyytyväisiä palveluun joka paikassa. Vaateliikkeissä sekä ruokapaikoissa tultiin usein kysymään että tarvitaanko jotain yms. Myöskin monet halusi tietää että mistä ollaan kotoisin.. :P
Mietittiin että onko kyseessä joku yökerho vai Nykin poliisitoimisto. :D Välkkyvät valot antoi ainakin kuvan jostain ihan muusta kuin vakavissaan otettavasta poliisitoiminnasta. Poliisit oli muutenkin aika rentoja Nykissä. Niitä näkyi joka puolella, mutta ei ne jaksanut kiinnittää huomiota sellaisiin seikkoihin, kuin että ihmiset käveli joka puolella koko ajan punaisia valoja päin.
Torstai aamuna käytiin syömässä perusjenkkiläisessä Dinerissa aamiaista. Haluttiin tottakai kokea kaikissa leffoissa tutuksi tullut pannariaamiainen vaahterasiirapilla ja tuoreilla mansikoilla. Hintaa tuolla herkulla oli varmaan jotain 7-8 dollaria, eli ei ihan halvimmasta päästä.. mutta toisaalta Dinerissa kävi selvästi vähän rikkaampia business-miehiä. Jälleen kerran kuitenkin palvelu oli todella hyvää!
Pieni sadekuuro yllätti kun aamiaisen jälkeen lähdettiin jatkamaan kohti Times Squarea, josta sitten hypättiin sightseeing bussiin. Sadekuurosta huolimatta bussikierros oli aivan mahtava, se maksoi noin 45 dollaria, mutta lippu oli voimassa koko päivän (itse asiassa olisi ollut koko viikonlopunkin, mutta meillähän oli lähtö jo seuraavana päivänä niin ei siitä oikein ollut enää hyötyä). Bussikierroksella oli aina joku opas näyttämässä ja selostamassa eri nähtävyyksistä.
Yksi bussikierroksen kohteista oli tietenkin Empire State Building. Oli aivan mahtavaa nähdä se niin läheltä ja tajuta kuinka ISO se oikeasti on.
Tietenkin kierroksella nähtiin myös Statue of Liberty eli Vapaudenpatsas, mutta valitettavasti vain kaukaa.. koska ei jaksettu Millan kanssa mennä siihen Liberty Islandille vievään lauttaan, sillä se olisi kestänyt puoli tuntia sinne ja saman verran takaisin. Pääasia että nähtiin se, vaikkakin kaukaa. :P
Nähtiin myös Radio City Music Hall, jossa järjestetään kaikenlaisia tapahtumia & näytöksiä. Itse asiassa siellä oli silloin juuri menossa joku haastattelu siinnä katolla.. ei kylläkään jääty sen tarkemmin kuuntelemaan että mistä oli kyse.
Torstai-iltana mentiin vielä samaisella kiertoajelubussilla yökierrokselle, joka siis meni Brooklyn sillan yli, ja sieltä oli upeat näkymät koko valaistuun kaupunkiin. Todellakin once in a lifetime -juttu!
Harmi että sade taas yllätti loppuillasta, sillä muuten niin ihana bussikierros olisi mennyt ihan nappiin. Oltiin kyllä aika kylmissään sitten kun viimein astuttiin pois bussista Times Squarella. Etsittiin äkkiä joku ravintola mistä saatiin lämmintä ruokaa ja kauan odotetut Cosmopolitanit. Suosittelen myös jos joku New Yorkiin eksyy, että kannattaa käydä sellaisessa paikassa kuin Junior's.
Perjantai-aamuna hengattiin vielä Central Parkissa ja kierreltiin kauppoja, sillä lento lähti vasta vähän vailla viisi Nykin aikaa kohti San Diegoa. Odotettavissa oli taas noin viisi tuntia koneessa.
New York reissu onnistui oikein hyvin, mutta univelkaa reissulta jäi MONTA tuntia, sillä ei niinä kahtena yönä kerennyt kauheasti nukkua. Kerron seuraavassa postauksessa lisää San Diegoon saapumisesta ja ensimmäisistä päivistä täällä aurinkoisessa San Marcosissa.
PS. Kerkesin jo tänään palaa auringossa (vaikka oli aurinkorasvaa, ja huom suojakertoimella 50!) kun vietettiin koko päivä Knott's Berry Farmilla Buena Parkissa.
maanantai 9. elokuuta 2010
10.8.2010 Fiilistely biisi.
Tää biisi on soinut mun ipodissa 24/7 koko kesä- ja heinäkuun ajan, mutten vieläkää oo kyllästynyt tähän. California love<3 Perjantaina finally I'll be there!!!
9.8.2010 TJ 2!
Oh my gosh! Aika on mennyt taas ihan mielettömän nopeasti, ja lähtö New Yorkiin koittaa jo keskiviikkona. Hain vasta tänään varastosta matkalaukun, eli olen siis tosi hyvin valmistautunut reissulle lähtöön.. kävin tänään myös moikkaamassa Iinaa, Sannaa ja Miljaa kun käytiin Rossossa syömässä. Tulee mieletön ikävä kyllä kaikkia, mutta aika menee nopeasti!
En ole ehtinyt pistämään edes mitään uutta viestiä, vaikka sain viikko sitten tietää kenestä tuli mun isäntäperhe. Saatiin tosiaan valita Millan kanssa kahdestakymmenestä perheestä kuusi mieluisinta. Valinta oli vaikea, sillä perheet oli niin erilaisia.. ja oikeestaan ainoat asiat mitä me saatiin niistä tietää oli vanhempien ammatit, iät ja että onko niillä lapsia tai lemmikeitä ja kuinka pitkä matka heidän kotoa on koululle. Sain sitten maanantaina 2.8. viestiä siltä Jenny Colelta ja hän ilmoitti että pääsin viidenteen valitsemaani perheeseen, sillä muilla perheillä oli joitakin esteitä. Host-perheeni isä on Don ja hän on 55-vuotias, host-äiti taasen 44-vuotias Karen. Heillä on kaksi kissaa ja kiva koti (oma uima-allas, jeejee!). Ollaan mailailtu sen perheen isän kanssa viime maanantaista lähtien, ja vaikuttaa oikein kivalta perheeltä. Pitää sitten laittaa enemmän viestiä ja kuvia perheestä kun pääsen perjantaina sinne asti (outoa sanoa että tänä perjantaina, ei voi uskoa että siihen on tosissaan näin vähän aikaa).
Läksiäisbileetkin meni lauantaina oikein kivasti. Pistän tähän loppuun muutaman kuvan bileistä, ne kertoo kumminkin paljon enemmän kun mun kirjoitukset. Kiitos vielä kaikille jotka pääsi osallistumaan juhliin, ja kiitos ihanista läksiäislahjoista (niistä myös kuvia). :)
En ole ehtinyt pistämään edes mitään uutta viestiä, vaikka sain viikko sitten tietää kenestä tuli mun isäntäperhe. Saatiin tosiaan valita Millan kanssa kahdestakymmenestä perheestä kuusi mieluisinta. Valinta oli vaikea, sillä perheet oli niin erilaisia.. ja oikeestaan ainoat asiat mitä me saatiin niistä tietää oli vanhempien ammatit, iät ja että onko niillä lapsia tai lemmikeitä ja kuinka pitkä matka heidän kotoa on koululle. Sain sitten maanantaina 2.8. viestiä siltä Jenny Colelta ja hän ilmoitti että pääsin viidenteen valitsemaani perheeseen, sillä muilla perheillä oli joitakin esteitä. Host-perheeni isä on Don ja hän on 55-vuotias, host-äiti taasen 44-vuotias Karen. Heillä on kaksi kissaa ja kiva koti (oma uima-allas, jeejee!). Ollaan mailailtu sen perheen isän kanssa viime maanantaista lähtien, ja vaikuttaa oikein kivalta perheeltä. Pitää sitten laittaa enemmän viestiä ja kuvia perheestä kun pääsen perjantaina sinne asti (outoa sanoa että tänä perjantaina, ei voi uskoa että siihen on tosissaan näin vähän aikaa).
Läksiäisbileetkin meni lauantaina oikein kivasti. Pistän tähän loppuun muutaman kuvan bileistä, ne kertoo kumminkin paljon enemmän kun mun kirjoitukset. Kiitos vielä kaikille jotka pääsi osallistumaan juhliin, ja kiitos ihanista läksiäislahjoista (niistä myös kuvia). :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)

